- Eräs seniori on kääntänyt Pikakirjoituslehti 4/1958 - numerosta artikkelin, jossa Järvenpään Yhteiskoulun ensimmäinen rehtori ja pikakirjoituksen opettaja kertoo pikakirjoituksen merkityksestä elämässään.

Raevuoren kirjoitukset ovat osa Suomen pikakirjoituksen historiaa ja tietysti myös Järvenpään Yhteiskoulun historiaa ainakin sikäli kuin niissä käsitellään pikakirjoituksen opettamista ja oppimista. Koulumme erottuu Suomen ainoana oppikouluna, jossa pikakirjoitus oli pakollisena oppiaineena.

OPPILAIDEN KERÄÄMIÄ OPETTAJIEN "LENTÄVIÄ SANONTOJA JA OPPILAIDEN METKUJA":

- Elettiin syksyä 1951 tai 1952. Vihtori R. oli jututtanut koulun vahtimestari Harald Tuomea ja kysynyt, voisiko hänen poikansa Reijo tulla jonkun kaverinsa kanssa auttelemaan puutarhan syystöissä. Reijo tuli sitten kysymään minua mukaansa Vikin tontille, ja yhdessä menimme sinne. Työt olivat pudonneiden omenoiden keräilyä, lehtien haravoimista sekä joitain toimia kompostin kanssa. Kun sitten muutama tunti oli ahkeroitu, Viki ilmestyi rapuille huutelemaan "Pojat, hoi!".
Paikalle tultuamme hän sanoi, että on tullut litviikin aika. Tietävätkö pojat, mikä litviiki on. Emme tienneet. ( Ilmeisesti se on hämäläismurretta ja ruotsista peräisin: "likvid" = maksu, suoritus, tili; vrt. "likviditet" = maksukyky ). Hän jatkoi, että oli ajatellut antaa korvaukseksi työstämme 5 tuntia yksityisopetusta pikakirjoituksessa. Kun emme olleet Reijon kanssa kovin innokkaita pikakirjoituksen harrastajia, niin meiltä "unohtui" periä tämä suoritus.

- Raevuori halusi viljellä perunoita huusin  = Neliapila takana. Hän käsitteli syksyllä maan Fekabit-torjunta-aineella, joka oli kurkkusuolaa eli kaliumkloraattia. Keväällä laitettiin perunat maahan ja syksyllä Raevuori totesi, että ” ei ole rikkaruohoja eikä perunaakaan”. Kokeilu jäi ainoaksi.

- Pentti Lahdenperä meni taululle. Sillä välin Elna Hilli laittoi märän sienen Pentin tuolille. Kiroilu oli melkoista, kun Pentti istui märän sienen päälle ja vesi lensi kaikkialle. Raevuori hermostui ja sanoi :”Älkää viitsikö aikuiset ihmiset.”

- Viki oli vanhemmiten arka siitä, että hänen kuulonsa huononi, eikä hän pitänyt kuuloaan koskevista huomautuksista. Me oppilaat tietysti hyödynsimme tätä piirrettä seuraavasti:
1. Laitoimme pikakirjoitustunnin loppupuolella herätyskellon soimaan pulpettiin, jolloin Viki totesi: "Jaaha, tunti on siis päättynyt lähtekää välitunnille!" 
2. Toinen tapa oli, että aloimme äänekkäästi mutista toisillemme tunnin loppupuolella: "Kello on soinut, kello on jo soinut!". Viki kuuli vähitellen tuon ja harmistuneena tokaisi: "Kyllähän minä olen sen kuullut, lähtekää nyt sitten välitunnille!" Eikä meitä tarvinnut kahta kertaa kehottaa.

- Raevuoren sanonta: ” Täällä sitä istutaan käsi poskella eikä tiedetä mitään”. Aamuhartaudessa Raevuori ilmoitti myös moitteet käyttäen paria sanontaa:” Ajatelkaa jos kaikki tekisivät samoin” ja ”Mikä ei ole sallittu kaikille, ei ole sallittu yhdellekään”.

- Vihtori Raevuori oli koulun seinässä huomannut pienen kuopan, joka oli kaivettu jollakin terävällä esineellä. Seuraavana aamuna osuudessaan ennen aamuhartautta Viki kertoi havainnostaan ja jyrisi:"Kaivakaa, kaivakaa! Kyllä te tämän koulun vielä nurin saatte!"