Professori Kaarle Kurki-Suonion haastattelu Järvenpään yhteiskoulun tähtitieteen kerholle.
 
 VASTAUKSET
 
1. Miten kommentoitte tähtitieteen harrastajalle tätä historiallista kehitystä?
 
Kaavio (luultavasti yhdentymiskehitystä esittävä, ks. KVANTTI 1) esittää yksinkertaisesti ja havainnollisesti jotakin olennaista fysiikan ja astronomian välisen suhteen kehittymisestä. Astronomia on luonnontieteiden äiti, jonka kohdussa fysiikkakin on siinnyt. Klassisen kauden fysiikka oli valtavasta yhdentymiskehityksestä huolimatta vielä paljolti kohdetiede, jonka kohteena olivat "fysikaaliset ilmiöt". Sellaisena se oli rinnastettavissa "tähtiä" tutkivaan tähtitieteeseen, aineen lajeja tutkivaan kemiaan ja muihin kohdetieteisiin. Nykyaikainen fysiikka on luonnon peruslakien tiede, jonka alueeseen kuuluvat samalla tavoin kaikki luonnon kohteet, aika, avaruus, oliot ja ilmiöt aivan yleisesti. Sellaisena se muodostaa perustan kaikille muille luonnontieteille, jotka edelleen ovat ensi sijassa kohdetieteitä. Niinpä astronomiakin on nykyisin olennaisilta osiltaan astrofysiikkaa.
 
Samalla kaavio tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden tarkastella kriittisesti antamansa yksinkertaisen mielikuvan oikeutusta ja antaa niin tilaisuuden tieteiden kehityksen ja niiden keskinäisten suhteiden syventävään pohdintaan. Virikkeiksi sopivat esimerkiksi seuraavat huomautukset:
 
Kahden tieteenalan välisen suhteen kehittymistä ei voi tarkastella tasapainoisesti ottamatta huomioon muita tieteenaloja. Miten esimerkiksi kemian, biologian ja lääketieteen kehitys eri aikakausina on liittynyt fysiikkaan ja tähtitieteeseen?
 
Muilla sivistyksen alueilla, esimerkiksi uskonnolla, elinkeinoelämällä, politiikalla ja taiteilla, on myös ollut usein hyvinkin merkittävä vaikutus eri tieteenalojen ja niiden välisten suhteiden kehitykselle.
 
Luonnontieteiden historiallista kehitystä tarkasteltaessa on kiinnitettävä huomiota aina myös siihen, että tieteenaloja tarkoittavien sanojen merkitys on vaihdellut aikojen kuluessa. "Astronomia" on joskus merkinnyt lähes samaa kuin "astrologia", "kemia" on ollut alkemiaa, "fysiikka" on merkinnyt alunperin luonnontieteitä yleisesti jne. On sen tähden eri asia tarkastella sanojen "astronomia" ja "fysiikka" merkitystä eri aikoina kuin tutkia, millainen on ollut nykyaikaisen astronomian ja fysiikan synty- ja kehityshistoria.
 
Fysiikka kehittyi kohdetieteestä luonnon peruslakien tieteeksi vähitellen. Kaavion toinen solmukohta on sen tähden todellisuudessa ensimmäistä paljon epämääräisempi ja sen ajoittaminen on vaikeata. Oikeastaan jo Newtonin gravitaatiolaki oli tärkeä porras fysiikan kehittymisessä astronomian perustieteeksi, mutta hyvin tärkeitä portaita on ollut tälläkin vuosisadalla. (Mitä?)

 
2. Mitkä ovat tämän päivän fyysikon ja astronomin yhteiset asiat?
 
Fyysikon ja astronomin yhteiset asiat täyttävät tiheästi koko fysiikan ja koko astronomian. Fysiikan kaikkia peruslakeja ja pääteorioita tarvitaan astronomiassa, eikä astronomiasta helposti löydy osa-aluetta, jonka tutkimus ei nojautuisi fysiikan teorioihin, fysikaalisiin käsitteisiin ja mittausmenetelmiin.

 
3. Onko oma tutkimusalueenne kosketuksessa tähtitieteeseen?
 
Tutkimuskohteeni ja aiheeni liittyvät pääasiassa kiteisen aineen atomi- ja molekyylirakenteen määritykseen, erityisesti diffraktiomittausten tulosten matemaattiseen analyysiin, eivätkä sellaisenaan ole kovinkaan lähellä astronomiaa. Yleisesti tarkasteltuna tutkimusalallani on kuitenkin monia kosketuskohtia astronomiaan.
 
Maan lähiavaruudesta ja Maastakin saadaan kiinteitä näytteitä, joiden rakenteen tutkimuksella on astronomista merkitystä. Kiinteän aineen muodostumiseen avaruuden ja muiden taivaankappaleiden olosuhteissa liittyy monia mielenkiintoisia kysymyksiä, jotka liittyvät läheisesti tutkimusalaani.
 
Avaruuslaboratorioiden painottomassa tilassa aineet kiteytyvät monin verroin nopeammin ja täydellisemmin kuin Maan pinnalla. Lähiavaruuden tutkimuksen sivutuotteena saadaan näin mahdollisuuksia tutkia monien sellaisten, esimerkiksi biologisesti ja lääketieteellisesti tärkeiden aineiden rakennetta, joiden tutkimiseen tarvittavien kiteisten näytteiden valmistus ei muulla tavoin onnistuisi.
 
Kiinteän aineen rakenteen tutkimus on avainasemassa kehitettäessä uusia materiaaleja mitä moninaisimpiin tarkoituksiin, kuten ilmaisimiin, mittaus- ja laskentaelektroniikan komponentteihin tai erilaisiin käyttötarpeisiin äärimmäisissä olosuhteissa. Tällä tavalla tutkimusalueeni on vaikuttanut ratkaisevasti myös astronomian nykyaikaisten tutkimusmenetelmien kehittymiseen.