Salme Pirnes, myöhemmin LAITINEN, tuli 1 B luokalle 1943 syksyllä ja päätti keskikoulun 5 B luokan keväällä 1949 kuten oppilasluettelojen sivuilta selviää. Muisteluiden osa lienee lukuvuodelta 3 B 1946-1947. Tältä lukuvuodelta on sivustolla skannattuna myös hänen luokkansa oppilaiden kirjoittama päiväkirja, joka antaa aidon kuvan sen aikaisesta koulunkäynnistä oppilaiden itsensä kertomana.

Salme kertoi muistelmia näytelmäharjoitusten aikana tapahtuneesta lompakkovarkaudesta sekä näytelmäharjoituksista:

LOMPAKKOVARKAUS

En muista oliko vuosi 1946-1947, harjoittelimme joulujuhlanäytelmää, joka oli Prinsessa Ruusunen. Prisessana oli Sirkka Ignatius 5 A, hänellä ei vissiin ollut oikein laulunääntä, koska kulisseissa lauloi kaunisääninen Anja-Leena Parviainen, joka oli  naapurissani asuva ja lapsuuden leikkitoverini.
Eräänä päivänä minulta varastettiin juhlasalin ikkunalla olleesta koululaukustani rahapussini, jossa oli minun (silloin Salme Pirnes 3 B) sekä Anja-Leenan lukukausirahat. Menin kertomaan tästä rehtorille.
Parin päivän päästä sain koululle kirjeen, jossa kerrottiin, että hän joka vei rahat, tarvitsi ne matkustakseen Rovaniemelle. Vein kirjeen rehtorille todisteeksi siitä, että rahat oli todella varastettu. Sain vielä toisenkin kirjeen, jossa pyydeltiin anteeksi tekemäänsä. Senkin vein rehtorille. 
Rehtori laittoi koko koulun kirjoittamaan samanaikaisesti ainetta, todennäköisesti saadakseen käsialanäytteet. Asia ei selvinnyt, mutta rehtori lähetti mukanamme kirjeet koteihimme asiasta ja, että meidän ei tarvitse maksaa lukukausimaksuja. Tällöin vasta uskalsin kertoa isälleni asiasta saamatta toruja.
Vuosien päästä - olin jo naimisissa ja asuin Porkkanatiellä. Kuljin talvella linja-autolla kauppalantalolle töihin. Eräänä aamuna tapasin maisteri Iiri Levantinin (Lenkun) autossa, istuin hänen viereensä. Hän muisti asian ja kysyi, olinko saanut mitään tietoa asiasta jälkeen päin. En ollut ja hän kertoi, että asiaa oli kysytty selvänäkijä Aino Kassiselta, joka oli vastannut: "Näen pitkän vaaleatukkaisen pojan, joka kulkee linja-autolla Aallopin alitse kouluun." Opettajat olettivat hänen olevan joko Mäntsälästä tai Hirvihaarasta (en muista kummasta), ja hän oli tehnyt muitakin rötöksiä ja istui myöhemmin vankilassa.

NÄYTELMÄSTÄ

Vielä vähän itse näytelmästä. Minä olin siinä 'pikku Sanna', koska sitten esitin 105 vuotiasta Sanna-muoria. Kävin Ester Kokkosen (Eplan) luona hänen kotonaan harjoittelemassa vanhan ihmisen puhetapaa - värisevällä äänellä. Se oli mukavaa aikaa, paitsi tuo varkaus. Kaipasin jotakin uutta ja muuta ajateltavaa, sillä äitini oli kuollut huhtikuussa 1945 lapsivuoteeseen ja vaikka pikku veli jäi eloon, niin elämäni oli jotenkin sekaisin.

Vuosien päästä tapasin Sipoontiellä kävelyllä olleen Erkki Kolehmaisen ja kysyin häneltä, (hänellä oli näkö heikentynyt) muistiko hän minut? Vastaus oli: Kyllähän minä nyt 'pikku Sannan' muistan. Oletan, että hän tunnisti minut äänestä, sillä hän ja Ester Kokkonen ohjasivat tämän joulujuhlanäytelmän. Voi kuinka tuntui mukavalta, palasi kouluaika mieleen.