Aamunavaus Lukion ylioppilasjuhlassa 02.06.2007
Elämä on matka.
Elämä on tie. Näillä tutuilla kielikuvilla halutaan sanoa jotakin
oleellista ihmisen elämän luonteesta. Elämä on matkantekoa, liikettä.
Jos liike pysähtyy, elämän
liekkikin sammuu. Matkan pituutta
mitataan ajassa; kuukausissa, vuosissa, vuosikymmenissä. Tie ei
kuitenkaan ole suoraviivainen ja yksioikoinen, vaan maisemat
vaihtelevat: on erämaita ja vehreyttä, kiivasta juoksua kilpaa ajan
kanssa, joskus taas verkkaiselta tuntuvaa menoa ikään kuin mitään ei
tapahtuisi. Matkalla löytyy myös keitaita, jolloin on pysähdyttävä.
Tarvitaan levähdystä ja nautiskelua, ajattelua ja kartan päivitystä.Ja
katseen nostamista nykyisyyden hektisyydestä tulevaisuutta
tähyilemään.
Tänään te, hyvät ylioppilaat, olette tulleet tällaiselle
etapille tänne koululle ja omaan juhlaanne. Matka tähän hetkeen on
kulkenut monia eri teitä. Jokaisella teistä on oma elämänhistoria
takananne. Joillakin on elämää elettynä kokonaan eri puolella maapalloa
ja erilaisessa kulttuurissa, kunnes tie on johtanut tänne meidän
keskellemme.
Toisaalta olemme muutaman vuoden ajan kulkeneet
myös yhteistä polkua. Tämä moderni opinahjo jää nyt taaksenne. Täällä
vietetty aika, oppitunnit, keskustelut ja erilaiset suoritteet ja
näytöt ovat nyt ohi. Tiemme erkanevat. Mennyt yhteinen häipyy
muistojemme tajuntaan sinne jäädäkseen, osaksi yhden ajanjakson
taivalta. Tiellenne tulee
pian uusia kulkijoita, tovereita
ja kouluttajia. Te olette käyneet lukion omaksuaksenne lisää tietoa ja
saadaksenne uusia valmiuksia ja enemmän viisautta. Filosofian tunneilla
me olemme pyrkineet tutustumaan tietoon hieman syvemmin, ei vain tiedon
sirpaleisiin tai murusiin, vaan olemme yrittäneet päästä käsiksi itse
tiedon käsitteeseen, sen olemukseen. Itse asiassa tieto liittyy tiehen.
Suomalaiselle ja sanoissa liikuskelevalle tämä on jopa niin
selvä asia, että se jää helposti huomiotta. Näiden sanojen, tien ja
tiedon, liittyminen toisiinsa ei ole vain sattumaa.
Kielikuva
tiedosta jonkinlaisena tienä on yleinen, monissa kielissä esiintyvä.
Keskiajan lopussa, kun uudenlainen käsitys tiedosta alkoi nousta esiin,
vanhaa ja uutta tiedonihannetta saatettiin kuvata termeillä via antiqua
ja via moderna – siis vanha ja uusi tie. Mutta vain suomen kielessä
tämä kielikuva on rakentunut suoraan itse kielen todellisuuteen. Tie ja
tieto ovat samaa juurta. Ehkä alkuaan tieto – tai tietäminen –
tarkoitti konkreettisesti tien tuntemista, tien osaamista, kun
esimerkiksi liikuttiin maastossa, jossa ”tietä” eli kulkureittiä ei
ollut valmiiksi merkittynä. Mutta jo tällöin tien käsitteeseen liittyi
tietenkin myös ajatus päämäärästä. Tien tunteminen liittyy aina siihen,
mihin ollaan matkalla ja mihin haluaa päästä.
Ihmisen elämä on
tiellä oloa. Me valitsemme oman tiemme, kuljemme omaa tietämme ja
tulemme viimein tiemme päähän. Tie ei siten ole vain jokin väylä
jostakin johonkin, vaan tie on elämän kannalta paljon syvempi, jotenkin
elämään itseensä liittyvä asia. Mutta missä mielessä elämä on tie ja
matka? Mikä on se tekijä, joka liittää yhteen kuvan ja kuvattavan? Eikö
se ole juuri päämäärää ja tavoite? Toki voidaan vaeltaa ilman
päämäärää, niin kuin monet – ja myös nuoret – nykyaikana tekevät.
Eräässä tunnetussa maalauksessaan van Gogh on kuvannut vankilapihan ja
siinä toivottomana kiertävän tuomittujen kehän. Mitään päämäärää ei
näillä vaeltajilla ole ja kuitenkin he käyvät eteenpäin. Hyvä elämä
edellyttää toki muutakin kuin vain liikettä. Te olette tänään eräässä
tienhaarassa. Miten suuntaudun, mitä teen, mihin pyrin? Mutta
syvemminkin ymmärrettynä,. mitä odotan tulevaisuudelta, mitä elämältä?
Asettakaa itsellenne tavoitteita ja päämääriä. Arvostakaa oikeaa
tietoa, älkää tyytykö näennäistietoon. Antakaa arvo viisaudelle.
Totuuteen pyrkimistä älkää väheksykö, niin vaikealta kuin se joskus
tuntuukin. Maailmamme on muuttunut monimutkaiseksi. Se vaatii meiltä
entistä enemmän elämän ja osaamisen hallintaa..
Myös
elämänkatsomuksen suhteen olemme matkallamme jatkuvasti tienhaarassa.
Tuossa tienhaarassa on viittoja arvoihin, elämän päämääriin,
tarkoitukseen ja mieleen. Siitä aukeaa myös tie, jota monet ovat
lähteneet kulkemaan. Jeesus Nasaretilainen viittasi tähän tiehen
lausuessaan arvoitukselliset sanansa: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.”
Hän
varmaan tarkoitti jotakin tämänkaltaista: Minä osoitan itse
tien, jota kannattaa kulkea ja jonka varrelta voit löytää oikeita ja
pysyviä arvoja elämääsi. Tuo tie johtaa lopulta totuuden lähteille ja
sitä kautta syvään ja rikkaaseen
elämään.
Onnea matkallesi ja menestystä valitsemallasi tiellä.
Seija Aarto