"Olin
Järvenpään lukiossa äidinkielen ja kirjallisuuden va. lehtorina lv.
1987 - 89. Vaikka olin Järvenpäässä vain pari vuotta, nuo vuodet olivat
nuorellle opettajalle erittäin opettavaisia ja antoisia. Keväällä 1989
kirjoitti opetusluokkani, jonka ylioppilastulos on edelleen urani paras
ja on jäänyt muistiin erittäin hyvin: 11 laudaturia, 10 magnaa, 9 cum
laudea ja 2 lubenteria yhteen luokkaan! Yksi luokan oppilaista oli
rehtori Atso Taipaleen poika Mikko. Luokan oppilas Marko Hänninen
voitti Keski-Uusimaan järjestämän kirjoituskilpailun lukiolaisten
sarjan, ja olimme palkintotilaisuudessa lehden toimituksessa keväällä
1989.
Toimitin koulun
juhlavuonna 1989 ensimmäisen Yhteiskoulun tie -vuosikertomuksen.
Muistan, että erityinen kampanja luotiin mainosten saamiseksi lehteen,
sillä painatustyöhön ei ollut muuten mahdollisuuksia. Sivumäärää ei
ollut varaa lisätä, ja joitakin tekstejä oli pakko lyhentää. Myöhemmin
meillä oli nykyisen kouluni Kauniaisten lukion ja Järvenpään lukion
kanssa paikkakuntien taiteilijoihin liittynyt yhteistyöprojekti, jossa
olivat mukana mm. musiikin lehtori
Eeva Pyykölä ja edesmennyt lehtori
Soili Turpeinen.
Minulle
sattui ensimmäisenä vuotenani ylioppilasluokka valvottavaksi.
Lakkiaispäivänä menimme tavan mukaan Tuusulan sankarihaudoille. Sieltä
tein oman poistumissuunnitelman ja johdatin ylioppilaat
tervehdyskäynnille Aleksis Kiven haudalle. Se oli oman alani
näkökulmasta erityisen vaikuttava tapaus.
(Toim.huom. Ennen sankarihaudan perustamista Tuusulan kirkolle, ylioppilaat kävivät viemässä ruusunsa Aleksis Kiven haudalle.)Seuraavana
vuonna sain valvottavakseni valtavan suuren luokan, jossa oli noin 90 %
tyttöjä. Kun sitten tulin valituksi virkaan Kauniaisten lukioon,
rehtori Taipale sanoi läksiäispuheessaan tähän tapaan: "Valitettavasti
Tuusula ei ole Espoo eikä Järvenpää ole Kauniainen." Ura olisi
ilmeisesti jatkunut Järvenpäässä, ellen olisi varmistanut
tulevaisuuttani heti kevättalvella 1989 olleessa viranhaussa. Työmatka
lyheni oleellisesti mutta hyvät muistot Järvenpäästä jäivät.