PRO PATRIA
JÄRVENPÄÄN YHTEISKOULUN
SANKARIVAINAJAT
 Heikki Eerikkilä |
 Pekka Eerikkilä |
 Pentti
Finnilä |
 Helge Friberg |
 Mauri Heikkilä |
 Pentti Heinilä |
Aimo Heinonen |
 Esko Hellemaa |
 Tor Juselius |
 Pertti Kaarela |
Mauri Kallio |
 Pentti Kilpinen |
 Jaakko Kitunen |
 Eerik Lahti |
 Pentti Lahtinen |
Paul Lundqvist |
Tauno Luoto |
 Osmo Martikainen |
Veikko Mattila |
Reino Mela |
Torsti Metsola |
Unto Mäkelä |
 Mauno Niinivirta |
 Kaija Nikkanen |
 Heikki Nikula |
Ilmo Ojamo |
Ormond Partanen |
Simo Peltonen |
 Eino Peuranpää |
 Heikki Salo |
 Olli Salo |
 Kalervo Salonen |
Jaakko Siivonen |
 Pekka Talvela |
 Svante Tervola |
Taimo Tähtelä |
 Osmo Virta |
Pyydetään
omaisia, jos mahdollista, lähettämään valokuvia niistä henkilöistä, joiden kuva puuttuu koulun arkistosta. |
||
Sankarivainajat olivat kaikki nuoria ihmisiä, monet ylioppilaita, joiden elämä oli juuri alussaan.
Yksi heidän ikäluokastaan, Tyyne Aro kertoo lakkiaispäivän ja sen jälkeisten aikojen muistelussa:
"Vuonna
1936 oli rakennettu uusi suuri juhlasali, joka toimi myös
aamunavaustilana ja voimistelusalina. Myös ylioppilaskokeet
suoritettiin siellä.
Kun olimme saaneet valkolakit päähämme ja suuren kimpun ruusuja kainaloomme, lähdimme viemään osan kukistamme Aleksis Kiven haudalle. Sitten suuntasimme Raevuorelle, missä opettajille ja meille tarjottiin juhlalounas. Illalla tanssittiin uudessa juhlasalissa. Ihanaa, kun nuori komea opettaja, Simppu, haki valssiin.
Päivällä olimme Vilho-veljeni kanssa kävelleet kukkivaan Hautamäkeen (nykyisen Vanhan kirkon ja srk:n puutalon välinen mäki). Katselin sitä kauneutta ja maiseman avaruutta ja minusta tuntui, että koko elämä oli avoinna edessäni joka suuntaan. Eron edessä, lakkiaispäivän jälkeisen keskiyön ja aamun tunteina joukko meitä uusia ylioppilaita, käsikoukussa tien levyisenä rivinä, kulki haikein mielin Järvenpään tutuksi tulleita teitä. Oli ikävä toisiamme ja opettajia. Kun kodit olivat kaukana toisilla paikkakunnilla, tuntuivat uudet tapaamiset epätodennäköisiltä.
Lakkiaispäivä oli monen rakkaaksi käyneen luokkatoverin kanssa viimeinen yhteinen päivä. Kahden vuoden kuluttua saatoimme lukea heidän nimensä koulun seinälle kiinnitetystä sankaritaulusta."
Kun olimme saaneet valkolakit päähämme ja suuren kimpun ruusuja kainaloomme, lähdimme viemään osan kukistamme Aleksis Kiven haudalle. Sitten suuntasimme Raevuorelle, missä opettajille ja meille tarjottiin juhlalounas. Illalla tanssittiin uudessa juhlasalissa. Ihanaa, kun nuori komea opettaja, Simppu, haki valssiin.
Päivällä olimme Vilho-veljeni kanssa kävelleet kukkivaan Hautamäkeen (nykyisen Vanhan kirkon ja srk:n puutalon välinen mäki). Katselin sitä kauneutta ja maiseman avaruutta ja minusta tuntui, että koko elämä oli avoinna edessäni joka suuntaan. Eron edessä, lakkiaispäivän jälkeisen keskiyön ja aamun tunteina joukko meitä uusia ylioppilaita, käsikoukussa tien levyisenä rivinä, kulki haikein mielin Järvenpään tutuksi tulleita teitä. Oli ikävä toisiamme ja opettajia. Kun kodit olivat kaukana toisilla paikkakunnilla, tuntuivat uudet tapaamiset epätodennäköisiltä.
Lakkiaispäivä oli monen rakkaaksi käyneen luokkatoverin kanssa viimeinen yhteinen päivä. Kahden vuoden kuluttua saatoimme lukea heidän nimensä koulun seinälle kiinnitetystä sankaritaulusta."
Tyyne Aro maaliskuussa
2004
Yhteiskoulun vuosikertomus 2003 - 2004, ss. 5-7
Yhteiskoulun vuosikertomus 2003 - 2004, ss. 5-7
* * *
VUOSIKERTOMUS 1939-1944 SIVUT 60 - 62:
* * *
Pro Patria muistotaulun paljastamisesta lisää lehtileikkeiden koontisivulta...
* * *
SANKARIVAINAJIEN MUISTORAHASTO / STIPENDIRAHASTO
Rehtori Vihtori Raevuori lähetti vetoomuksen rahaston perustamisesta.
* * *
Järvenpään Yhteiskoulun sankarivainajat 25-v historiikissa
sivuilla 72 - 75.
pdf-tiedosto
* * *
Paluu aakkosten mukaan sivulle