VIHTORI RAEVUOREN (VR) SYNTYMÄSTÄ 125 VUOTTA (v.2008)
Lapsuus ja kouluvuodet
VR syntyi 29.9.1883 Tammelan pitäjän
Forssan kylässä Johan Hagelbergin ja Erika Helianderin avioliitosta ja
merkittiin kirkonkirjaan nimellä Viktor Alexander Hagelberg.
Perhe muutti Forssasta Hausjärven kunnan Riihimäen kylään v.1883 isän
uuden työpaikan takia.
VR suoritti kansakoulun 2 luokkaa käsittäneet opinnot Riihimäellä
Rautatien koulussa 1890-luvun alkuvuosina. Opettajana toimi 1891 alusta
lukien paikkakunnalla legendaariseksi kohonnut Juho Kustaa Tuura, joka
johti koulua lähes 40 vuotta.
VR selviytyi pääsykokeista ja aloitti oppikoulunsa Helsingin
suomalaisessa reaalilyseossa ( ”Ressu” ) syksyllä 1893 ja siirrettiin
keväällä toisella luokalle.
Perhe muutti Riihimäeltä Tampereelle kesällä 1894 isän työpaikan
siirtymisen takia. VR hakeutui ja pääsi jatkamaan oppikoulua Tampereen
reaalilyseon toiselle luokalle syyslukukauden alusta. Merkittävin ero
kahden lyseon opetussuunnitelmissa näytti olleen siinä, että venäjän
opetus oli Helsingissä aloitettu jo I luokalla ja Tampereella sen
opetus alkoi vasta II luokalla ja Helsingissä oli matematiikan ja
ruotsin tunteja vähemmän kuin Tampereella.
VR muistelee lukuvuottaan 1897 - 1898 aikana, jolloin hän huomasi
luokassa vierustoverinsa tekevän muistiinpanoja oudoilla merkeillä.
Kiinnostus johti hankkimaan Neovius – Nevanlinnan pikakirjoitusoppaan.
Itseopiskelun avulla hän arvioi saavuttaneensa noin 60 sanan
minuuttinopeuden ja sen ansiosta päässeensä teinikuntaa vastaavan
yhdistyksen sihteeriksi.
VR eteni lyseossa joka vuosi luokaltaan edeten selviten
ylioppilaskirjoituksista ja yliopiston suullisesta kuulustelusta
v.1901. Päästötodistuksen numerot olivat kaikissa lukuaineissa
vähintään 8 paitsi vapaaehtoisessa englannissa 7. Maantiedosta,
historiasta, eläintieteestä ja kasvitieteestä päästötodistuksessa on
kiitettävä 10.
Sukunimen muutos
VR on edellä viitannut Viktor Alexander Hagelbergiin. Hän suomensi
kuitenkin v.1901 nimensä Vihtori Aleksanteri Raevuoreksi, johon lyhenne
”VR” viittaa tästä eteenpäin. Alaikäisyytensä takia VR tarvitsi
nimenmuutosta koskeneeseen hakemukseensa isän allekirjoituksen. Uudeksi
sukunimeksi esitettiin ”Raevaaraa”. Yrjö-veli on kertonut, että
hakemuksen jättämisen jälkeen isää oli alkanut vaivata sanan ”vaara”
esiintyminen sukunimessä. Sen tähden oli laadittu uusi sukunimiehdotus
Raevuoreksi, jonka viranomainen hyväksyi.
Opinnot yliopistossa ja opettajantutkinto Sortavalan seminaarissa
VR kirjoittautui v.1901 yliopiston filosofisen tiedekunnan
fyysis-matemaattiseen osastoon ja ilmoittautui kotitaustansa mukaisesti
Hämäläis-Osakuntaan. Vihtori Raevuoren ensimmäinen opiskelu- ja
urasuunnitelma tähtäsi kandidaatin tutkintoon ja luonnontieteiden
lehtorin virkaan oppikoulussa. Näissä tavoitteissa näyttää heijastuvan
se motivoiva luonnontiedon opetus, jota Tampereen reaalilyseossa oli
jakanut lehtori O.K.H. Schulman, eläinten anatomiasta myöhemmin
väitellyt tohtori. Opintosuunnitelmat jäivät kuitenkin alkuun
haaveiksi, sillä kotona käsin ei pystytty tukemaan opiskelijan elämää
Helsingissä.
Osakunnassa oli tapana jutella, että köyhän opiskelijan pelastus oli
elää osan aikaa maaseudulla, jossa ylioppilaita kutsuttiin maistereiksi
ja pidettiin hyvänä. Vaikka juttujen takana oli enemmänkin
opiskelijahuumoria, niin joitakin perää ja näyttöjä jutuissa oli. VR
lähti v.1902 puolella Hämeenkyröön kotiopettajan tehtäviin. Hän
muistelee kymmeniä vuosia myöhemmin Pikakirjoituslehteen laatimassaan
artikkelissa pyörittäneensä ”ylioppilasmyllyä”. Hämeenkyrön kyliin oli
Tampereelta matkaa 30 – 40 kilometriä, eikä julkisia kulkuneuvoja ollut
käytettävissä. Näin ollen töitä ilmeisesti tarjoutui abiturienttien
preppaamisessa ja mahdollisesti oppikoulua yksityisoppilaina
suorittavien talollisten poikien kotiopetuksessa, koska käynti
kaupungissa tai asuminen siellä tuli kalliiksi. VR toimi myös
hämeenkyröläisessä kansakoulussa sijaisopettajana jonkun kuukauden.
VR kiintyi lyhyessä ajassa maaseudun oloihin ja elämään. Keskustelut
isäntien kanssa opettivat ehkä ymmärtämään myös maa- ja metsätalouden
kysymyksiä ja merkitystä suomalaisessa yhteiskunnassa kaupunkien
ulkopuolella. Nuori ylioppilas RV kuitenkin romantisoi maalaiselämää.
Itse asiassa Suomen maanviljelys oli kehityksessä jälkeenjäänyttä ja
maaseudun elinolot säilyivät paikoin siedettävinä vain
puunjalostusteollisuuden nopean kehityksen ja siitä seuraavien
metsänhakkuiden ansiosta. Vaikka kaksi kolmasosaa suuriruhtinaskunnan
väestöstä puuhasteli maataloustuotannon parissa, niin maahan oli
tuotava ulkomailta leipäviljaa. Maatalouden epäkohdista VR tuli
tietoiseksi vasta yliopistossa maanviljelysoppiin perehtyessään, mutta
Hämeenkyrön kokemukset saattoivat ohjata opiskelijan lopulliseen
aineenvalintaan.
VR muutti tosin heti ura- ja opiskelutavoitteitaan Hämeenkyrön
kokemuksen perusteella. Hän alkoi pitää mahdollisena uranvalintana
maaseutukoulun opettajanvirkaa. Siinä tarkoituksessa VR hakeutui
keväällä v.1903 Sortavalan seminaariin suorittamaan hospitanttina
kansakoulunopettajan tutkintoa. On toki mahdollista, että ensimmäisen
opiskeluvuoden taloudelliset vaikeudet aiheuttivat vain reaktion
turvata työnsaanti. Tässä oli kysymys eräänlaisesta utilitarismista,
käytännöllisen hyödyn tavoittelusta, jota VR korosti elämänsä
valinnoissa ja jota hän tarjosi muillekin toiminnan ratioksi.
Yrjö Raevuoren mukaan VR suoritti opettajan tutkinnon kahdessa
kuukaudessa, ja kenties tällöin Sortavalan seminaarin valinta
esimerkiksi Jyväskylän seminaarin sijasta johtui sortavalalaisesta
”nopeutetusta” koulutusjaksosta. VR ehti vielä Hämeenkyrössä
harjoitella opettajan taitoja Heinjärven kyläkoulussa.
VR palasi v 1904 alusta yliopiston opiskelijaksi siirtyen samalla
filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteelliseen osastoon. Hänen
tarkoituksenaan oli aloittaa historian ja kasvatusopin opinnot. Tämä
vaihe näyttää jääneen täysin tuloksettomaksi, sillä opintokirjaan tuli
vain merkintä saksan pro exercitio –tutkinnon suorittamisesta. Ilman
tuloja ei Helsingissä eletty ja siksi hänen oli otettava vastaan
kansakoulunopettajan sijaisen tehtävä täälläkin, mikä tietenkin
vaikeutti luentojen seuraamista yliopistolla.
Helsingin asukasrekisterin mukaan VR oli hankkinut opiskelija-asunnon
vuosiksi 1904 – 1905 Meritullinkadun varrelta.
Pikakirjoittajaksi valtiopäiville
VR havaitsi syksyllä 1904 lehti-ilmoituksen, jossa Suomen
Pikakirjoittajayhdistys kuulutti hakijoita säätyvaltiopäivien
pikakirjoitustehtäviin. Yhdistys oli säätyjen kanssa sopinut jo
1870-luvulta alkaen pikakirjoittajien valinnasta sekä
istuntopöytäkirjojen tuottamisesta, mikä edellytti myös
puhtaaksikirjoittajien valintaa. Työ oli organisoitu kunkin säädyn
suomen- ja ruotsinkielisiin pikakirjoituskanslioihin. Valintamenettely
aloitettiin yhdistyksen järjestämillä nopeuskokeilla, joissa hakijat
kirjoittivat sanelun mukaan 90 ja 100 sanan minuuttinopeudella sekä
tuottivat sanelun jälkeen tekstin kurrenttikirjoituksella. Aikojen
kuluessa puhtaaksikirjoitusmenettelyä kehitettiin siten, että
konekirjoittajien oli osattava lukea pikakirjoitettuja liuskoja ja
niiden perusteella kirjoittaa puhteeksi puheenvuoroja. Sitä taitoa
testattiin näiden kirjureiden valintatestissä. VR tiesi, että
pikakirjoittajien palkkaus oli korkea yleiseen palkkatasoon verrattuna:
kanslioiden päälliköillä yli 1000 markkaa, heidän sijaisillaan noin 600
markkaa ja nuoremmilla pikakirjoittajilla kokemuksesta riippuen 300:sta
500:een markkaan kuukaudessa. Pikakirjoittajat saivat lisätuloja
myymällä sanomalehdille säätyjen istunnoissa pidettyjen puheenvuorojen
tekstejä.
Työurakkana säätyvaltiopäivät tarjosivat nykytermein sanottuna
”pätkätöitä”, sillä pikakirjoituskanslioiden henkilökunta palkattiin
vain valtiopäivien ajaksi. Hallitsijan v.1869 vahvistaman
valtiopäiväjärjestyksen mukaan keisari-suuriruhtinaan oli kutsuttava
valtiosäädyt koolle vähintään joka viides vuosi eivätkä varsinaiset
valtiopäivät saaneet kestää kauemmin kuin neljä kuukautta. Vuoden 1882
jälkeen valtiopäivät kutsuttiin koolle joka kolmas vuosi ja kahdesti
pidettiin myös ylimääräiset säätyvaltiopäivät.
VR arvioi itse kirjoitusnopeutensa noin 60 sanaksi minuutissa, joten
nopeutta oli pian korotettava, koska Pikakirjoittajayhdistyksen
edellyttämä nopeusvaatimus oli 100 sanaa minuutissa. Vaikka emme
uskoisi aivan sanatarkasti sitä, mitä VR kirjoitti omasta
valmentautumisestaan valintatestiin, niin hänen
päämäärätietoisuudestaan ei ole epäilystä. ”Harjoittelin nuo 4 viikkoa
ennen ilmoittautumisaikaa kotonani Tampereella miltei joka päivä noin 7
– 8 tuntia päivässä käyttäen esilukijoina vuoronperään neljää
lukutaitoista veljeäni ja totesin, että nopeuteni alkoi vähitellen olla
siinä sadan sanan nurkilla, jotenka arvelin voivani ilmoittautua
pikakirjoittajiksi pyrkijäin joukkoon.” Yhdistyksen suosituksesta
ylioppilas Vihtori Raevuori otettiin 1904 – 1905 ( 6.12 –
15.4) valtiopäiville pappissäädyn suomalaiseksi pikakirjoittajaksi.
Hänen kuukausipalkakseen määrättiin 300 markkaa. Seuraavista
ylimääräisistä valtiopäivistä 20.12.1905 – 18.9.1906 käytettiin
nimitystä ”väliaikaiset valtiopäivät”, sillä niiden asiana oli
valmistella siirtymistä yksikamariseen eduskuntaan. Nyt ylioppilas
Raevuorta ehdotettiin ja hänet otettiin Ritarihuoneelle aatelisäädyn
suomalaiseksi pikakirjoittajaksi. Kuukausiansio nousi samalla 400
markkaan ja kokonaisansio kasvoi myös valtiopäivien pidemmän keston
takia.
VR oli nyt tunnustettu ammattipikakirjoittaja, jolla ei ollut
vaikeuksia saada tointa eduskunnan pikakirjoituskansliassa. Kanslian
virkamiehille maksettiin kuukausipalkkaa eduskunnan istuntokausien
ajalta. Oman taloudellisen tilanteen koheneminen tarjosi entistä
paremmat lähtökohdat tuloksellisiin opintoihin keskittymiselle. Vaikka
yhtään arvosanaa ei ollut vielä opintokirjassa, VR piti edelleen
ajankohtaisena pääaineen ja muiden aineiden valintaa akateemisessa
tutkinnossaan.
Opiskelijaelämää epävakaisina aikoina
Samalla VR osallistui entistä enemmän ylioppilaselämään. Yksikamarisen
eduskunnan tulo tiivisti poliittista keskustelua ja sai aikaan
poliittisen puoluekentän muodostumisen. Ideologinen keskustelu virisi
myös entistä kiivaampana ylioppilaspolitiikassa. Hämäläis-Osakunnassa
perinteinen vanhasuomalainen ryhmä sai kilpailijan nuorsuomalaisten ja
sosiaalidemokraattien yhdistyneestä oppositiosta.
Syyslukukaudella 1905 VR valittiin tiukassa äänestyksessä
vanhasuomalaisten ehdokkaana osakunnan sihteeriksi. Lukuvuodesta tuli
hyvin eripurainen, ja sen aikana osakunta käytössä hajosi, sillä
vähemmistö perusti oman rinnakkaisen yhteenliittymän. Osakunnan
historiassa mainitaan Raevuoren nimi vain sihteerin valinnan
yhteydessä, joten on ilmeistä, ettei VR profiloitunut poliittisessa
keskustelussa. Vaikka hän sihteerinä kuului osakunnan johtoryhmään,
niin hän lienee tulkinnut roolinsa vain pöytäkirjanpitäjänä.
Osakunnassa oli kyllä riittämiin nuorisopoliitikkoja, jotka
esiintymisellään tahtoivat ajaa itsensä asemiin tulevassa
valtakunnanpolitiikassa.
Se levottomuus, joka Venäjän imperiumissa levisi hävityn Japanin sodan
jälkeen ja jota lakkoliikkeet ja sosialistinen kiihotus ruokki,
heijastui luonnollisesti Suomeenkin.
VR on tyynesti vain todennut, että monet yleiset kokoukset ja
puhetilaisuudet toivat täällä työtilaisuuksia pikakirjoittajille. VR
itse löysi ylioppilasyhteisöstä YRY:n eli Ylioppilaiden
Raittiusyhdistyksen, Ylioppilaskunnan Laulajat sekä
maatalousylioppilaiden Sampsa ry:n. Sampsassa VR toimi yhdistyksen
sihteerinä vuosina 1907 – 1908 sekä varapuheenjohtajana vuosina 1910 –
1911 ja samoina vuosina stipendienjakolautakunnassa. Ilmeisesti
tuttavuussuhteita maatalousylioppilaihin solmiessaan VR ”löysi”
maanviljelys-taloudellisen osaston, joka oli perustettu 1898 yliopiston
filosofiseen tiedekuntaan.
Samassa yhteydessä on aihetta mainita, että vuonna 1898 perustettiin
Tikkurilaan Armollisella Julistuksella maanviljelys-taloudellinen
koelaitos ( myöhemmin ”Maatalouden tutkimuskeskus” ), mutta VR ei ole
kirjoituksissaan viitannut siihen. Ilmeisesti yliopiston osaston sekä
koelaitoksen perustamiset liittyvät Mustialan maatalousopistoa kohtaan
esitettyyn kritiikkiin. Maatalousopisto vastasi aikaisemmin agronomien
koulutuksesta, mutta sillä ei ollut resursseja tieteelliseen
tutkimustyöhön. Maataloudellisen tutkimuksen ja koetoiminnan
strategiasta ja organisaatiosta on keskusteltu eri aikoina ja tällöin
on esitetty kysymyksiä, tuleeko painottaa tieteellistä vai
käytännöllistä tutkimusta sekä onko tutkimus- ja koetoimintaa
jatkettava yliopiston yhteydessä vai pohjoismaiseen tapaan eriytettävä
ne maatalouskorkeakoulun tehtäviksi.
Perheen perustaminen
Helsingin asukasrekisterin mukaan VR oli muuttanut vuosien 1906 – 1907
aikana osoitteeseen Vuorikatu 11. Samaan aikaan Vuorikadun päässä
Kaisaniemen puiston tuntumassa sijaitsevan hotelli Hospitzin nuori
johtajatar Hilja Tammelin asui Vuorikatu 17:ssä. Hospitzit kuuluivat
kansainväliseen, kristillisiä arvoja kunnioittaneeseen hotelliketjuun,
jonka hotelleja oli avattu eräisiin Euroopan protestanttisiin maihin.
Rekisterissä oli myös mainittu Suomalainen Pikakirjoitustoimisto, jonka
VR oli perustanut yhdessä nuoremman veljensä Yrjö Raevuoren kanssa.
Toimisto mainittiin myös Tampereen puhelinluettelossa ja sen numeroksi
ilmoitettiin Raevuorten kotinumero Aleksanterinkatu 37:ssa. Veljesten
toimiston liikevaihdosta ei ole tarkempia tietoja, mutta ainakin
mainostus loppui pian.
Vuoden 1908 – 1909 helsinkiläinen asukasrekisteri kertoo, että
Vuorikadun 11:stä osoite oli tullut yhteinen osoite neiti Tammelinille
ja Vihtori Raevuorelle ja samalla Hilja Tammelinin puhelinnumero oli
siirtynyt muuton mukana. Vuosien 1909 – 1910 luettelosta ei löydy
kummankaan nimeä, mutta v.1911 Vihtori Raevuori esiintyy yksinään
Vuorikadun osoitteessa. Tiedämme, että VR ja Hilja Tammelin avioituivat
v.1911 emmekä enää tarvitse asukasrekisterin ”juorukalenteria”.
Tarkkaa tietoa siitä, milloin VR vielä kerran vaihtoi osastoa
filosofisen tiedekunnan sisällä, ei ole käytettävissä, mutta
todennäköisimmin se tapahtui syyslukukaudella 1907, kuten Yrjö Raevuori
ilmoittaa, tai saman vuoden talvella. Tämä opiskelusuunnan muutos
yhdessä taloudellisen aseman paranemisen kanssa loi edellytykset
nopealle valmistumiselle.
Filosofian kandidaatin tutkinto
Yliopiston filosofinen tiedekunta alkoi kirjoittaa erillisiä
kandidaatin todistuksia vasta vuodesta 1924 lukien. Aikaisemmin
arvosanat kirjattiin pöytäkirjaan ja tiedekunnan erilliseen
tutkintokirjaan. Helsingin yliopiston keskusarkistosta saatujen
kopioiden mukaan Vihtori Raevuoren suorittamaan filosofiankandidaatin
tutkintoon sisältyivät seuraavat arvosanat ja tutkinnot
suoritusajankohtineen sekä julkistamistieto:
1904
keväällä, pro exercitio saksan kielessä
1910
toukok. 23, pro gradu non sine laude approbatur
1910
kesäk. 12, maanviljelysoppi, laudatur
1910
lokak. 8, maanv. kansantalous ja tilastotiede cum laude approbatur
1910
jouluk. 13, maanv. talous, magna cum laude approbatur
1910
jouluk. 19, eläintiede, approbatur
1911
tammik. 12, maanv. kemia ja maanv. fysiikka, approbatur
1911
tammik.16, julkinen päätös, 11 ääntä, clarissimus
Kuten havaitaan, arvosanojen suoritus ja gradu-työn valmistuminen
keskittyvät vuoteen 1910. Ilmeisesti laudatur- ja cum laude
–arvosanoissa alemmat arvosanat on suoritettu aikaisemmin. Samoin
luonnollisesti gradu-työ on vienyt aikaa jo ennen vuotta 1910, jolloin
se on tarkastettu ja hyväksytty.
Tiedekunnan osaston pöytäkirjaan on merkitty, että kandidaatti V. A.
Raevuori oli agronomitutkintoa varten suorittanut kaikki valmistavat
kuulustelut paitsi ainoastaan kuulustelun rakennusopissa. Sanottu
pöytäkirjan kappale on vuodelta 1911 mutta päiväämätön. Hoitiko VR
aikanaan tämän mainitun kuulustelun, ei ole käynyt ilmi. Joissakin
yhteyksissä Raevuorta on esitelty agronomina.
VR vihittiin maisteriksi seuraavana vuonna.
*
* *
Tässä curriculum vitae –tapaisessa katsauksessa on kuvattu Vihtori
Raevuoren lapsuuden sekä koulu- ja opiskeluaikojen kulkua. Kuvattuihin
vuosiin sisältyvät ne kokemukset ja tiedot, joiden perusteella ja joita
kartuttaen Raevuori teki elämässään usean uran.
TM 29.9.2008
- - - -